Ministeriö julkaisi tiistaina Suomen kansallisen korruptiotilannekuva-katsauksen. Tilannekuvaan on koottu kyselydataa, rikostilastoja ja havaintoja Suomelle annettujen korruptiontorjuntasuositusten etenemisestä.

Sen perusteella korruption kaltaisiin ilmiöihin törmää julkishankintojen rahavirtojen liepeillä, kunnissa ja hyvinvointialueiden toiminnoissa.

Myös rakennusala, kaavoitus ja maankäyttö olivat alttiita erilaiselle suhmuroinnille.

VARSINAISTA LAHJONTAA ei tilannekuvan keräämisen yhteydessä tehdyn kyselyn mukaan Suomessa näy niin paljon, että sitä pidettäisiin merkittävänä ongelmana.

- Suurimpina korruptioon liittyvinä ongelmina kyselyyn vastanneet pitivät avoimuuden puutetta, esteellisyyttä eli jääviysasioita ja sukulaisten tai lähipiirin suosintaa, Mäntysalo sanoo.

Mainintoja saivat myös epäeettinen ja hyvän hallinnon vastainen toiminta, kaksoisroolit ja epäeettiset verkostot.

Korruptio Suomessa 2025 -kyselyyn vastasi yli 850 ihmistä eri puolilta Suomea. Kysely oli auki kaikille vastaajille alkuvuodesta 2026. Kyseessä ei ole koko väestöä edustava otos.

Kyselyyn vastanneista 56 prosenttia oli havainnut korruptiota omassa työssään tai vapaa-ajalla. Heistä liki puolet ei kuitenkaan ollut ilmoittanut siitä.

- Tämä ehkä kertoo juuri siitä, että väärinkäytökset jäävät yleensä piiloon, Mäntysalo pohtii.

Tärkeimmät syyt ilmianto- ja raportointilaimeuteen olivat seurausten pelko sekä epäeettisyyksistä tulevien sanktioiden puute. Ihmiset eivät myöskään aina tiedä, mihin ja kenelle korruptioepäilyistä pitäisi ilmoittaa.

SUOMALAISTA korruptiotodellisuutta oikeusministeriön tilannekuvahankkeen yhteydessä tutkineet hallintotieteen apulaisprofessori Elias Pekkola ja julkisen talousjohtamisen apulaisprofessori Jaakko Rönkkö katsovat, että korruptiosta kertovia tulisi pystyä suojelemaan paremmin.

- Sellaisia tarinoita ikävä kyllä kuulee, että henkilöt, jotka nostavat eri kanavien kautta esiin epäkohtia, puutteita, jopa väärinkäytösepäilyjä, ovat loppujen lopuksi niitä, jotka kärsivät, Rönkkö sanoo.

Rönkön mukaan esimerkiksi ilmoittajan urakehitys on voinut vaikeutua ilmoituksen tekemisestä.

Tutkijain mukaan korruptiota tapahtuu Suomessa usein niin sanotusti pykälien ulkopuolella – rankaisemattomalla alueella jossa säännöt eivät ole selviä.

- Meillä ei ole kauhean selkeää korruptiolainsäädäntöä Suomessa, eikä muissakaan Pohjoismaissa tai luottamusyhteiskunnissa. Sitä kautta se korruptio jää tavallaan vähän harmaalle alueelle, Pekkola sanoo.

Rönkön mukaan he pyrkivät määrittelemään korruption käsitettä Suomessa uusiksi.

Täällä korruptio ei näy esimerkiksi valtiovallalle varastetulla rahalla rakennettuina isoina palatseina, epäluottamuksena viranomaisia kohtaan tai verovarojen väärinkäyttönä.

- Ne rakenteet ovat erityyppisiä. Kun katsomme korruptiota uusin silmin, alamme tunnistaa epäeettisiä rakenteita, Rönkkö sanoo.

- Ne eivät ehkä ole rikollista korruptiota, mutta sellaisia rakenteita, joihin meidän pitäisi puuttua.

TUTKIJOIDEN selvitystyössä nousi keskeisenä esille se, että pienessä maassa, jossa on lukumäärällisesti vähän päättäjiä, samat ihmiset voivat olla yhtä aikaa monissa eri rooleissa rahanjakajina ja -hakijoina.

- Joka johtaa siihen, että meille tulee sidonnaisuus- ja esteellisyyskysymyksiä, jotka voivat olla osaltaan tahattomiakin. Ettei ikään kuin huomata sitä, että minähän olen tässä molemmilla tai useammilla puolilla, Rönkkö sanoo.

Esimerkiksi hyvinvointialueiden päätöksenteko on alttiimpaa korruptiiviselle toiminnalle jo senkin takia, ettei prosesseja vielä tunneta hyvin.

- Uudet rakenteet luovat aina vähäksi aikaa semmoisen tilanteen, että haetaan toimintakulttuuria, oikeaa eettistä toimintatapaa, mietitään ja priorisoidaan. Sinne saattaa syntyä katveita, joita emme näe, Pekkola sanoo.

Rönkkö myös huomauttaa, että esimerkiksi hyvinvointialueilla käytetään merkittävää taloudellista valtaa, mikä lisää riskitasoa. Sairaalaverkostoon liittyvillä valinnoilla tehdään aluepolitiikkaa, mutta myös jaetaan rahavirtoja.

Teksti: STT / Johanna Latvala